Noniin, se aamiainen...

Nukahdin illalla niin onnessani, että kun aamulla heräsin, luulin kaiken olleen vaan unta. Mulla oli aamulla treenit, joten niistä oli selvittävä. Nousin ylös, keitin itselleni vaan kahvin. Sen tarvitsin, mutta aamuaisen jätin syömättä siinä toivossa että tää Mies muistaisi eiliset puheensa ja laittaisi mulle sen aamiaisen.

Olin treeneissä enkä enää jaksanu odottaa. Mun oli pakko laittaa Miehelle viesti, olin harvinaisen kärsimätön. Viesti meni jotakuinki näin "Mitä sulla liikkuu eilisen jälkeen mielessä?". Joo tiedän, kuulostaa typerältä, mutta muotoilin kysymyksen noin siltä varalta, että Mies katuisi ja pitäisi kaikkea tapahtunutta vaan kännisekoiluna. Sieltä tuli kuitenkin yllätävän nopeesti vastaus. "Heräsin just, ja nyt odottelen sua aamiaiselle... ;)". Voitte varmaan kuvitella kuinka happy olin. Oli kuitenki pakko malttaa treenit loppuun, mutta sieltä kun päsin, kävin ennätysnopeesti suihkussa ja starttasin auton. Ajoin kevyttä ylinopeutta Miehen luokse sekalaisten ohjeiden mukaan, mutta pienistä sekoiluista huolimatta löysin perille yllättävän kivuttomasti.

Parkkeerasin ja lähdin etsimään oikeaa ovea. Mies (käytän hänestä nyt nimenä kirjainta P) tuli mua vastaan ja siitä päästiin hänen asunnolleen. Siellä me yhdessä laitettin aamiaista, mutta jostain kumman syystä mun nälkä oli matkan aikana hävinnyt. Sen tilalle oli tullu käsittämätön määrä perhosia jotka lenteli aika levottomasti ympäri mun mahaa... :D Kun oltiin syötävämme saatu syötyä, me istuttiin vaan P:n sohvalla vierekkäin. Vaikka vähän aikaa oli ihan hiljaista, ei olo ollut silti yhtään vaivautunu. Sitten se veti mut syliinsä, halas mua ja pussas mun hiuksia. Juteltiin pitkään ja halittiin, musta tuntu tosi hyvältä...ja turvalliselta. P on pitkä, sopivan lihaksikas ja suloinen. Ei sellanen perinteisen komea ja kulmikas, vaan sellanen ystävällisen ja välittävän näköinen, mutta kuitenkin tosi komea. Olin siellä melkein 3 tuntia, vaikka tarkoitus oli vaan piipahtaa. Se on maailman paras suutelemaan. Tai en tiedä onko paras, mutta ainakin se tuntu parhaalta. Se aika kuitenki tuli että mun piti lähteä, koska olin sopinu muuta tylsää menoa. :( P saatto mut ovelle pusujen ja halien saattelemana. Istuin autoon mutta en pystyny heti ajamaan. Mun päässä pyöri tuhansia ajatuksia enkä saanu niistä heti selvää, ainoa selvä asia oli se että olin just viettäny yhden elämäni parhaista ja ihanimmista aamuista. Aurinko paisto ja mun naama oli ääliömäisen leveässä hymyssä koko loppupäivän...

Tämän aamiaispäivän jälkeen me ollaan tapailtu ja tehty kaikkea kivaa yhdessä. Alusta asti puhuttiin, ettei haluta alkaa seurustelemaan. Nyt päästiinkin yhteen näistä mun elämää sekoittavista tekijöistä. Mä siis seurustelen, vielä. Kaikki on tosin muuttumassa ja etsiskelen tässä juuri itselleni uutta asuntoa. Yksiötä yllättäen. Yksin. P on eronnut vasta vähän aikaa sitten ja koska mun tilanne on tällänen ni päädyttiin siihen että vaikka saisin asiat tän mun "kämppiksen" kanssa nopeasti selviksi, n ei kuitenkaan haluta alkaa vakavasti seurustelemaan, koska kumpikaan tuskin on siihen vielä kovin valmis. Tällänen keskustelu tuntui silloin hyvältä. Nyt useiden tapaamisten ja yhdessä nukuttujen öiden jälkeen se päätös ei enää tunnukaan ihan niin hyvältä. Tuntuu tylsältä kun viihtyy toisen seurassa niin hyvin kuin mä P:n seurassa, mutta kuitenkin kokoajan tietää ettei siitä voi tällaisesta "sopimuksesta" ohtuen kehkeytyä mitään. Muutama päivä sitten puhuttiin tän meidän jutun kohtalosta...se tuntu pahemmalta kun olin odottanut. Mietittiin, että tätä ei varmaan ole enää kovin järkevä jatkaa, koska tunteet rupeaa vaan syvenemään ja sitten siinä päätöksessä ei ole enää helppo pysyä. Onhan toi totta mutta ei se sitä faktaa poista, että päätös lopettamisesta tuntuu ikävältä.

Tänään tulin töihin ja eiköhän se jo ollut täällä. Sen hymy on niin lämmin ja ihana, että tekis mieli juosta sen syliin ja antaa pusu. No eihän se käy päinsä, kyllä mä sen ymmärrän, mutta silti!! Toisin kun mun ajatuksissa, mä toimin kuitenkin ihan neutraalisti. Kävelin mun työpöydän ääreen, asetin mun laukun viereiselle tuolille, avasin koneen ja hymyilin sille. Sen työpöytä sattuu olemaan melkein mua vastapäätä. Aina välillä havahdun siihen kun se tuijttaa mua. Haluaisin niin tietää että mitä helvettiä sen päässä liikkuu. On meillä ollut puhetta että nähdään nyt ainakin vielä kerran ja puhtaan asiat selväksi, saa ny nähdä. En oo lainkaan masentunu, mutta olishan se ihanaa jatkaa tätä...(en tiedä mikä tälle olis oikea sana...ehkä säätäminen on hyvä) säätämistä siis, flirtti ainakin jatkuu sen ilmeistä päätelle. Käytiin yhdessä lounaallakin. Se oli jotenkin hassua, mutta silti tuntui ettei mikään olis muuttunut.

Sekavaa, kuumottavaa, mutta ihanaa. Palailen taas päivittämään tilanteen kun on päivitettävää...eli todennäköisesti melko pian ;)

Tämä postaus tarvitsisi alleen pitkän pohjustuksen, jonka yritän nyt lyhentää selkeäksi kokonaisuudeksi... Olen siis töissä, ja täällä on yksi ihana mies. Oikeastaan täällä on montakin ihanaa miestä, mutta ei samalla tavoin kun tää yksi.

Kaikki alkoi noin 2 kk sitten kun meillä oli juhlat työporukalla. Olin katsellut tätä miestä jo jonkun aikaa, en vain ollut yhtään varma hänen ajatuksistaan ja tunteistaan. Tutustuin häneen jo viime vuoden elokuussa, mutta mitä paremmin opin häntä tuntemaan, sitä mielenkiintoisemmaksi hän muuttui. Olin päättänyt, että nämä kyseiset juhlat olisivat oikea paikka selvittää mitä hänen komeassa päässään liikkuu...

Juhlat, ne juhlat... Olimme ensin syömässä. Yleensä en ikinä ole myöhässä, mutta nyt oli niin kovat paineet näyttää hyvältä, että myöhästyin valehtelematta puoli tuntia. Hän oli kuitenkin varannut minulle paikan vierestään, se rauhoitti mieltäni ja aavistelin illan jatkuvan hyvin. Noh, ilta jatkuikin hyvin, eikä mennyt kauaakaan kun jo katselimme toisiamme melko häikäilemättömästi. Hetkeksi pääsimme rauhalliseen paikkaan kahdestaan, ja siitä se sitten lähti. Ei tarvittu kuin muutama kaunis sana ja oikea hetki. Ilta jatkui ja yritimme salailla tapahtmia työkavereiltamme... Toisinaan istuimme sylikkäin ja pelleilimme, mutta se kaikki oli helppo pistää ystävyyden piikkiin. Tuli valomerkki ja kotiinlähdön aika. Olin jo aiemmin päättänyt, että menen kotiin yöksi. Yksin! En ole helppo, vaikka helposti joskus ihastunkin... Seisoimme samassa taksijonossa, erotessamme sain vielä suukon ja lämpimimmän halauksen mitä olen ikinä saanut. Hänen seurassaan oli hyvä olla. Vielä ennen lähtöään hän pyysi minua seuraavaksi aamuksi luokseen aamiaiselle. Olin onneni kukkuloilla... Tosin olimme hieman "nauttineet" alkoholia (no hieman on ehkä vähän lievä sana), enkä siksi ollut lainkaan varma muistaisiko hän aamiaiskutsuaan. Toiveikkain mielin menin kotona kuitenkin nukkumaan, miljoonien ihanien ajatuksien saattelemana...

Nyt on pakko jatkaa työntekoa, jatkan tätä lounastauolla jos suinkaan mahdollista. :)

Tervetuloa seuraamaan mun elämää ;) Toisaalta ihan normaalia nuoren naisen elämää, juhlimista, töitä, seurustelua, suhteita, filrttailua, ehkä välillä kouluakin ja sitten taas suhteita. Näiden lisäksi elämääni kuuluu paljon vatteita, kenkiä, meikkejä ja vieläkin enemmän laukkuja. Lisäksi mä yritän aina laihduttaa. Tiedän etten ole iso, mutta kukapa ei haluaisi hieman pienemmäksi, varsinkin näin ennen kesää... ;) Tässä siis nämä normaalit asiat. Epänormaaliksi sen tekee se, että elämässäni tapahtuu suhteellisen paljon, en sitten tiedä johtuuko se mun duunista... Työskentelen erittäin tunnetussa firmassa, tapaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kaiken lisäksi työpaikkani henkilökunta on aivan helvetin kuumaa. Miehet puvuissa... Onko mitään kuumempaa?? No on tietysti, mutta on nekin. Toinen syyvaihtoehto mun tapahtumarikkaalle elämälle on ehkä mun juhliminen ja kiinnostus erilaisiin ihmisiin. Tai ehkä se on mun harrastukset... Tai mun pohjaton himo shoppailuun... Tai ehkä näitä asioita ei voi eritellä, todennäköisesti mun elämä on vähän niinkuin palapeli. Kaikki nää palaset yhdessä tekee mun elämästä just sitä mitä se on: ihanaa, kaunista, kipeää, vauhdikasta, vaihtelevaa ja jonkun mielestä varmaan hullua ja sairastakin :D